Kävin maanvälitystoimistossa ja pyysin pientä halpaa tonttia, mutta sainkin ISON kalliin tontin. Siellä taisi olla huono sihteeri...
Sain onneksi rakennettua tämän asunnon itselleni niillä vähillä rahoilla, mitkä jäivät tonttikaupasta.
Lisäksi tontti oli niin syrjässä kaikesta, ettei sinne eksynyt lähes kukaan. Hyvä kun edes sain sanomalehden. Mutta ei siinä ollut kiinostavia työpaikkoja, joten laitoin luonasta ja lähdin kaupungille.
Miehiä ei ollut sielläkään, ja rahasta oli pulaa, joten ryhdyin räppäämään, mutta vain yksi tyttö antoi vaivaiset 5 simoleonia. Nälkä alkoi kurnia vatsassa ja hiippailin kotiin...
...tei lihavoileipiä(Taas!) ja vilkuilin, näkyisikö söpöjä miehiä missään.
Miesten etsintä on väsyttävää, joten painuin pehkuihin.
Heräsin puoliksi nälissäni, mutten halunnut syödä purkkiruokaa, joten opettelin tekemään keittiömestarin salaattia.
Ja se kannatti, sillä saan vatsanväänteitä purkkiruuasta.
Aamulla luin lehden, jossa ei taaskaan ollut sopivaa työpaikkaa. Mrh...
Nora (se joka antoi rahaa)soitti ja kertoi, että ydinkeskusta on nykyään vaarallista aluetta. Hyvä, etten asu siellä. Inhoan sitä, että koko ajan pitää varoa henkensä puolesta. Mmm... rakastan näitä muroja.
Vietin rokulipäivän lukien ja maalaillen.
Äh! Inhoan kuoppia, ja koiria!
Ja taas syömässä! Tätä menoa painan tonnin ennen vuoden loppua! Hmmm... Pitäisiköhän hankkia kuntosalikortti?
Halusin oppia valmistamaan parempia aterioita, joten kaivoin sen kuluneen keittokirjan hyllystä, ja jatkoin siitä, mihin viimeksi jäin.
Kommentit